Hyvä yritys vai epäonnistuminen?

Hei taas pitkästä aikaa. Sen jälkeen kun kuukauden kokeilujakso loppui Motivuksella, koko treenihomma tyssäsi siihen. Nyt muutama kuukausi sen jälkeen, aloin miettimään että epäonnistuinko pahasti, vai eteninkö liian nopeasti? Rehellisesti, kyllähän musta tuntuu että munasin oikein kunnolla. Mutta kun ajattelee tarkemmin, niin siirryin liian nopeasti vaiheesta toiseen, ellen jopa samaan aikaan. Aloin treenaamaan liian nopeasti ruokavalion säätämisen jälkeen.

Missä nyt siis mennään?

Kun on olen alkanut pohtimaan nykyistä tilannettani tarkemmin, niin motivaatio paremmasta olosta on palannut takaisin. Ajatuksissa on ollut pitkään se, kun kävelen yhden kerroksen portaita toimistolle mennessä, polvia alkaa polttaa. Siinä huomaa niiden käyttämättömyyden. Ripeä kävely tasaisella onnistuu kyllä, mutta jos on vähänkin mäkeä, puuskutan hirveästi. Se mistä nää ajatukset sai alkunsa, on dokumenttielokuva nimeltään Fat, Sick & Nearly Dead (lihava, sairas ja melkein kuollut). Siinä kerrotaan kuinka ihminen on ajautunut nykyiseen surkeaan terveydentilaansa omilla elämäntavoillaan, enimmäkseen ruokavaliolla. Sitä katsellessa sain flashbackin viime vuoden lokakuuhun ja mietin terveydenhoitajan sanoja mun terveydentilasta. Olen nyt 23-vuotias, ja mulla on liian korkea kolesteroli, rintaa puristaa ja rasvaprosentti on 29,5. Eli jos mulla ei ole kohta suonet tukossa, niin muutaman vuoden päästä saan sydärin. Mietin, miksi mä olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Periaatteessa en edes alkanut miettimään missä meni pieleen, vaan ajatukset ohjautui heti siihen, miten saan itseni parempaan kuntoon. Sen jälkeen alkoi kova suunnittelu terveyden parantamiseksi.

Ruokavalio

Koska olen saanut töiden avulla oikeanlaisen ruokarytmin ja annoskoot kunnollisiksi, oli aika monipuolistaa ruokavaliotani. Koska mulla ei ole kamalasti varaa sijoittaa ylimääräiseen ruokaan sen yhteisen ruuan lisäksi, yritin miettiä tapoja joilla saisin monipuolistettua ja parannettua sitä halvalla. Mietin miten saisin proteiinia joka ruokailukerralla, miten saan lisää kuitua jne.

Tällaiset jutut ovat olleet kovin haastavia aiemmin, mutta nyt kun olen tutkinut enemmän asioita, niin olen saanut enemmän vastauksia. Koska ruokavalio on aika rajallinen IBS:n takia, koitan monipuolistaa niitä sen puitteissa, ilman että pahemmin uhmaisin sitä. Nyt mulla on astunut kuvioihin maitorahka, hedelmä- ja marjasoseet, täysjyväpasta ja omenat. Leikkeleetkin leivällä on vaihtunut meetvurstista kinkkuun tai kalkkunaan. Koitan etsiä keinoja jolla saisin liukenevia kuituja niiden kokonaisvaltaisen olemattomuuden sijaan, ja koitan välttää normaaliin tapaan liukenemattomia kuituja. Koitan yhdistää lämpimiin aterioihin enemmän kasviksia, mutta niin että lompakko ja vatsa kestää sen. Sipsit ovat jääneet on pidemmän aikaa kauppaan, mutta tunnustan, n. kuukausi sitten jäätelö oli aika kova sana..

Treeni

Ulkoilu ja kaikenlainen urheilu jäi todella mitättömäksi Motivuksen tekstikuukauden jälkeen. Koitettiin käydä Petrin kanssa kävelemässä, mutta sekin hiipui. Kiitos dokkarin ja karujen faktojen, lenkkipolku alkaa näyttää tutummalta. Viime viikolla kävin ensimmäisen kerran lenkillä - tai no, "lenkillä". Nyt alkuun koitan käydä muutaman kerran viikossa lenkillä jossa kävelen ja hölkkään vuorotellen. Ensin 2 kilometriä, ja nyt 3 kilometriä. Mietin että se voisi olla ihan hyvä alku, kun pelkkä kävely tuntuu tehottomalta. Oon kuitenkin huomannut sen, että aluksi henkeä ahdistaa aivan mielettömästi, mutta kunhan kroppa lämpenee kunnolla, se loppuu (yleensä n. puolessa välissä lenkkiä). Se kun saa vähän paremmin henkeä, antaa vähän lisäpuhtia loppulenkkiin.

Kaiken kaikkiaan, olen tällä hetkellä aika luottavaisin mielin. Ja toivotaan että se pysyy näin.